Jere Satamo
Häävalokuvaaja

"Olen ollut nyt täysipäiväinen valokuvaaja 8 vuotta ja tiedän että edessä on vielä useita vuosia lisää."

Yleensä minulta kysytään häissä, että miten olen päätynyt häävalokuvaajaksi? Nooh, kaikkihan lähti muutama (muutama, se oli 2008!) vuosi sitten kun kaveripariskunta kysyi, että voisinko kuvata heidän hääkuvat. Valokuvaustaustaa oli jo siinä vaiheessa takana, mutta hääkuvauksesta ei ollut tietoakaan. He olivat nähneet kyllä kuviani, mutta eivät ainoatakaan hääkuvaa. Stressasin ihan hulluna ennen heidän häitään, mutta lopputuloksesta tykättiin. Huomasin jo hääpäivänä, että eihän tämä ole lainkaan niin kamalaa kuin ensin ehkä kuvittelin, vaan koin sen loppuen lopuksi erittäin mielenkiintoiseksi ja kiehtovaksi tapahtumaksi kuvata.

Tästä sai alkunsa oma hääkuvaajan ura ja nyt on kuvattu jo yli 350 pariskunnan häät. Yhä edelleen koen hääpäivät mielenkiintoisina ja suorastaan intohimoisesti kuvaan näitä hienoja päiviä, missä pääsen olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Se on mahtavaa tässä hommassa ja kertoo paljon, kun huomaan aina hymyileväni jälkikäsitellessä hääkuvia. Niistä välittyy ihmisten aidot tunteet, reaktiot erilaisissa tilanteissa ja yleisestikin välitön tunnelma juhlapäivänä.

Lookslikefilm

TOP30 in Wedisson´s International Wedding Photography contest

Fearless Photographers

Another International Wedding Photographers archive, MyWed

muutama sana minusta

Olen oululaislähtöinen, turkulaistunut 40-vuotias kahden mahtavan lapsen isä. Noin satavuotiaan asuntoni lautalattioita naarmuttaa myös pari italianvinttikoiraa, Uma ja Milda.

Harrastuspuolelta sen verran, että lukioiässä olin vielä innokas jääkiekkoilija, mutta se ura kariutui loukkaantumisiin ja samoihin aikoihin tuli sitten käytyä ensimmäinen valokuvauskurssi koulussa. Siellä kehitettiin itse mustavalkonegatiiveista kuvat pimiössä ja siitä se varsinainen kipinä sai alkunsa kuvaamiseen. Lumilautailua tuli myös aktiivisemmin harrastettua silloin kun asuin Oulussa, mutta kyllä Turustakin vielä haikailen silti puuterilumien perään. Ukkini ja hänen veljensä olivat kyllä kovin ahkeria valokuvaajia myös, joten jollain tasolla tämä homma on saattanut suvussakin kulkea. Ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen ja kuten aina asiakkaillekin painotan, tämä on täysin asiakaspalveluammatti. Se on todella tärkeää siinä vaiheessa kun kuvaan esim. lapsia tai hääpareja, että meillä synkkaa ja kuvauksista saadaan täten kaikki paras mahdollinen irti. Myös pyöräily näyttelee suurta roolia vapaa-ajan vietossa. Kuten instagramin feedistä näkyy, tykkään enimmäkseen maastopyöräilystä, mutta myös pidemmät lenkit gravelpyörällä kiinnostaa ja onhan sitä tullut poljettua Turusta Ouluunkin neljässä päivässä.

Pyrin kehittämään itseäni jatkuvasti ja parhaiten oppii ainoastaan kuvaamalla. Ei siinä, etteikö 1,5 vuotta kestävästä valokuvaajan ammattitutkinnosta olisi saanut jotain irti, mutta parhaat opit olen saanut alan muilta kuvaajilta ja erilaisten workshoppien kautta. Esimerkkinä tästä, huhtikuussa 2015 ja 2016 tuli osallistuttua SNAP Photography Festival -nimiseen tapahtumaan, missä oli maailman huippuja ammentamassa oppejaan ja reissuista tuli palattua todellakin kameralaukku täynnä uusia ideoita ja ajatuksia. Edellä mainitulle tapahtumalle kävin vielä hakemassa palauttavia oppeja Way Up North -seminaarissa Tukholmassa lokakuussa 2015. Järjestimme myös oman workshopin, Bujaka Photo Campin, kauniissa saaristolaismiljöössä toukokuussa 2016 sekä syksyllä 2017 Lapissa. Kuvatessani pyrin hyödyntämään vallitsevan valon mahdollisimman hyvin ja käyttämään sitä valonlähteenä kuville. Salaman käyttöä en missään nimessä pelkää ja hallitsen laitteet hyvin, mutta pyrin silti kuvaamaan tilanteet niillä valonlähteillä mitä kuvaushetkellä on tarjolla.

Jään odottamaan yhteydenottoanne ja toivottavasti tavataan pian!

// Jere